jonka jälkeen 1,01kg turpa. Väliin mahtuu vielä muutamia pienempiä yksilöitä.Turpa on mielestäni mielenkiintoisin särkikalamme. Elinpaikkana suurempien jokien kosket, sekä pienempien jokien pikkupurot. Turvan kalastuksesta mielenkiintoisen tekevät juuri paikat, joissa turpa elää. Aivan pienetkin purot voivat yllättää. Turpa onkin toutaimen lisäksi särkikalojen lohikalamaisin ilmestys. Harva särkikala tekee koskilla upeita loikkia, jättää jälkeensä suuria pyörteitä veden pinnalle ja taistelee siiman päässä oikein kunnolla. Turpa ei kuitenkaan kasva kovin suureksi, 2000-luvun Suomenennätysturpa painoi 3,27kg ja se saatiin Kymijoesta. Koostaan huolimatta turvalla riittää kuitenkin puhtia laittaa kalastajalle kampoihin.
Aloittelin ensimmäiset mäskikokeiluni turvan onginnan yhteydessä. Paikkana erään kosken pudotuksen jälkeinen suvanto, jossa vesi jää pyörimään paikalleen. Mäskistä tein yksinkertaisen – Virosta ostettu mäskijauhopussi ämpäriin, vettä päälle, ja lisäksi maissinjyviä. Ongensyöttinä käytin matoa, sekä yhtä tai kahta maissinjyvää. Ahvenia alkoikin tulemaan tiuhaan tahtiin, kuten yleensä kyseisestä paikasta. Ei siis kauhean suurta eroa mäskittömään ongintaan. Aina kun syönti loppui, heitin uuden mäskipallon veteen. Vähän ajan päästä ahvenparvi löysi taas paikalle. Mäskillä sai kyllä hyvin pidettyä kalaparvin paikallaan ja houkuteltua sen siihen takaisin. Pian tuli myös päivän ensimmäinen turpa, joka oli kyllä tämän kesän pienin – 320g. Ahvenet jatkoivat syömistään ja mäskikin oli jo aika lopussa. Viskasin loppusangon jokeen ja kiinnitin viimeisen madon koukkuun. Ahvenhan sieltä tuli. Madosta oli enää pienen pieni palanen jäljellä, joten päätin sillä vielä yhden ahvenen ottaa. Koho pinnan alle, vapa ylös ja kala vie. Tällä kertaa ei ole ahven kiinni. Kala jaksoi painella edestakaisin ja kävi välillä virrasta ottamassa vauhtia. Kauhean isoa näytöstä tämä kala ei kuitenkaan aikaan saanut ja pian haavissa komeili uusi ennätysturpani – 1,01kg.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti