Veden lämpömittari oli jo johonkin laiturilta hävinnyt ja kun oma lämpömittari on meren pohjassa kesän jäljiltä niin veden lämpöä en päässyt sen kummemmin tarkastelemaan. Pienellä tunnustelulla kuitenkin huomasin veden olevan jo viilentynyt aika lailla. Tämän vuoksi kalat luultavasti pohjassa vaan lymyilivät. Kolea tuuli pakotti laittamaan pipon ja hanskat päälle, eikä siltikään liian lämmin ollut.
Lähdin veneellä soutu-uistelemaan ensiksi. Vapoihin laitoin syvällä menevää pikkuvaappua ja lippaa. Pari kertaa lammen ympäri mentyäni ja pari uistinta kokeiltuani ei mikään kala ollut ilmoittanut itsestään. Jostain syystä uistimet tarttuivat pohjaan entistä hanakammin kiinni ja yhden vaapun menetinkin uppotukkiin. Uistelemalla en kalaa saanut. Oli liian vaikeaa pysyä sopivan hiljaisessa tai sopivan kovassa vauhdissa tuulen mukana. Vastatuuleen päin ei saanut venettä edes kunnolla liikkeelle ja myötätuuleen päin joutui jo jarruttelemaan koko ajan.
Näin sopivan spotin jossa vähän parempi kala kävi pinnassa. Kaivoin mato-ongen vapalaukusta esiin, mutta huomasin ettei ongessa ollut kohoa. Eikä sitä ollut edes repussa mukana. Eli siis pilkkivavat esiin. Pilkitkään eivät tehonneet, joten vaihdoin paikkaa syvemmälle päin.
Menin järven syvimmän kohdan paikkeille, noin 4,5 - 5m syvyyteen. Ensimmäisenä laskin pystypilkin ja pari nypyä sieltä heti tulikin. Kalat eivät kuitenkaan jääneet kiinni, joten vaihdoin tasuriin. Puna-valkoiseen Lucy John -tasuriin otti samantien kala kiinni ja nousi veneeseen asti. Painoa ahvenella oli 280g. Tämän jälkeen syönti loppui, mutta päätin vielä morria kokeilla. Morriin ei tuntunut kala syövän ja aloinkin sitä nostamaan ylöspäin. Siimassa kuitenkin tuntui painoa ja kalahan siellä oli kiinni. Eikä mikään pieni! Kala veti siimaa kunnolla ja jouduin sitä antamaan vielä vavasta lisää. Kaiken kukkuraksi kala kiersi vielä ankkurin köydenkin. Sain kalan pintaan vedettyä ja samalla se pyristeli itsensä vapaaksi. Sinne meni vajaan kilon ahven. Antoi kuitenkin kunnon ryöpytyksen ennen vapaaksi pääsyään - ja lampeen takaisin se kuitenkin olisi päätynyt, vaikka olisi veneeseen asti päässytkin. Morriin ei enää muita tapahtumia ja annoin veneen lillua hieman eri paikkaan.
Vähän syvemmällä taas, nyt noin viidessä metrissä. Kalaa tuntui olevan paikalla paljon, mutta eivät tuntuneet jäävän kiinni. Yhden karkuutuksen sain aikaiseksi Nilsun Jigger-tasapainosta. Tämän jälkeen kokeilin vielä pilkkirumban läpi kerran samasta paikasta. Pystypilkillä vain tärppejä. Jiggerillä vähän parempi ahven - 320g. Morrilla pari sormenmittaista ahventa.
Eli pari pannuahventa lähti kotiin viemisiksi. Ehkä vielä kerran ehtii käymään tänä vuonna venepilkillä. Lopuksi vielä omaa ankkuriani nostaessa ylös tuli toinenkin ankkuri. Varmasti ainakin muutamankymmenen vuoden takaata, kun lammessa oli vielä verkkokalastus sallittua.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti